Kävimme Lillin kanssa katsastamassa Tampereella vinttikoirien maastokisat. Tulos ei ollut toivottava , mutta ennakoitavissa. Lillin parina juoksi viehevarma sloughi uros Junnu (Tillieville Xiam Ehz). Tämä oli siis Lillin eka kisa ja eka kerta kun se juoksi parin kanssa ( emme ole paria saaneet harkkoihin ).
Kaikki alkoi lupaavasti. Lilli on 100% varma vieheelle kun on kyseessä soolojuoksu.....sitä meteliä ja huutoa jota Lilli nokastaan päästelee ei kauan kukaan jaksa kuunnella kun "pupu" lähtee liikkeelle niin innokas se on , mutta ,mutta kun kuvioihin tulee toinen koira niin se voittaa "tekopupun".....Lilli kun on vielä perheen se "ainoa lapsi" niin kaikki leikki tapahtuu vieraiden kavereiden kanssa ja se on Lillin mielestä parasta mitä vain olla voi......Yritä siinä sitten kertoa ,että nyt ei ole leikinaika vaan nyt kisataan.
No Lilli ja Junnu lähti hienosti liikkeelle , Lillin aluksi johtaessa ,kunnes Junnu pääsi livahtamaan jossain vaiheessa Lillin ohi......kun taas Lilli siinä vaiheessa huomasi vasta Junnunkin juoksevan ajossa niin neiti oli elementissään ..YES...katos leikkikaveri ja näin omin silmin , että se lähti ajamaan takaa Junnua ei viehettä. Koirien kadottua "monttuun" (johon emme nähneet) katsoimme Päivin kanssa toisiamme kun kuulimme miten viehemoottorin ääni vaimeni ja hidastui......tunsin kauhunhetket arvasin mitä oli tapahtunut. Yhtä äkkiä moottoria kiihdytettiin ja koirat saapuivat näkyviin Lillin johtaessa. Saimme koirat välittömästi kiinni ja lähdimme palauttavalle kävelylle , odottaen kauhusta mitä siellä montussa tapahtui. Tuloksia saimme odottaa "liian kauan" kävin kysymässä päästäänkö lähtemään kotia? Niin varma olin tapahtuneesta , mutta pieni toivonkipinä oli ajatuksissa.
No sitten se sanottiin päin näköä , että DISK tuli!!!! Ja pahoittelut perään. Voi itku kun otti päähän. Kysyin Ylituomarilta mitä ajon aikana tapahtu?. Hän mietti ja muisteli parivaljakkoa ja totesi, "Koirasi häiritsi toista koiraa ajon aikana". Hän varmasti huomasi pettymykseni ja kannusti vain jatkamaan "Eihän tämä nyt mitään , ei muuta kuin lisää vaan varmuutta vieheelle" kertoen samalla kuinka myös hänen koiransa on jouduttu joskus "diskaamaan" vastaavanlaisessa tilanteessa ja kaikki tuntui silloin niin tyhjältä . Hänen positiivinen ja ystävällinen asenne valoi minuun toivoa , että ehkä joskus sitten jonain päivänä . Kyllä se niin vain on että harjoitus tekee mestarin.
Disk oli siinäkin mielessä takaisku , koska olimme ajatelleet Päivin ja Junnun kanssa lähteä Ylistaroon kisoihin ja Lillille olisi tarvittu se vaadittava hyväksytty pistemäärä. Junnulla on jo 3 sertiä maastokisoista ja kaikista kilpailuistaan hyväksytyt pistemäärät.
Eikä siinä vielä kaikki!!!! Ylistaro olisi jäänyt nyt jokatapauksessa väliin...Lillillä alkoi heti kisapäivän jälkeen sunnuntaina juoksu joten se siitä sitten.
Tämä on sitä narttukoiran elämää ...... Ehkä jonain päivänä...ehkä....!!
